Sunnuntaina 30.10. koimme suuren menetyksen kun meille rakas Napo (Miimoksen Ogen) menehtyi matkalla metsälle. Suru on suuri ja arjessa valtava aukko, kun laiskan letkeä karvaturri on pois.
Myös Nelli ja Chisu ovat ihmeissään meidän surusta ja Napon poismenosta.
Ylpeys ja ihanat muistot säilyvät - Napo oli vertaansa vaila oleva koira niin omalaatuisen luonteensa kuin lahjakkuutensa puolesta!
"Olit ihana,
olit rakas,
liian lyhyeen elämäsi päättyi,
jäimme sinua katsomaan itkien,
tuo ei olisi saanut olla kohtalosi.
Mutta aina ei elämästä voi kaikkea päättää,
toivottavasti siellä on hyvä olla
missä ikinä oletkin.
Sinua ikävoi kaikki,
ymmärräthän sen?
Ja vieläkin nukahdan sinua miettien,
kanssa silmien itkuisten."
olit rakas,
liian lyhyeen elämäsi päättyi,
jäimme sinua katsomaan itkien,
tuo ei olisi saanut olla kohtalosi.
Mutta aina ei elämästä voi kaikkea päättää,
toivottavasti siellä on hyvä olla
missä ikinä oletkin.
Sinua ikävoi kaikki,
ymmärräthän sen?
Ja vieläkin nukahdan sinua miettien,
kanssa silmien itkuisten."
Alimmainen kuva lauantailta 29.10.
